Viimeistä viedään. Nimittäin mökkipäivää. Lähden tänään junalla Helsinkiin ja heti aikaisin huomenna aamulla Viroon. Mökille palaamme kanadalaisten kanssa perjantaina. Matkaintoa laannuttaa huono omatunto lapsien "hylkäämisestä" neljäksi päiväksi ja yöksi. Pojalla on vielä huomenna 4-vuotissynttärit. Byhyy.
No ei kai sitä auta murehtia, hyvin ne lapset isänsä kanssa pärjää. On ennnenkin pärjänneet. Nyt tämä julmuriäiti menee pakkaamaan.
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Kirppistelyä
Mökkielämä on aikasta hauskaa, mutta välillä on päästävä kaupunkiin. Lähin "suuri city" on Salo, jossa kävimme tänään. Aina kun käymme siellä, pääsen lempipakkomielteeni pariin, eli kirpparille. Olen usean vuoden ajan käynyt Radiokirppiksellä, josta olen löytänyt erityisesti vauvan vaatteita. Ihan kiva paikka, mutta nyt kaipasin jotain suurempaa ja parempaa. Vasta tänä vuonna tajusin katsoa netistä, löytyisikö Salosta ehkä joitain muitakin kirppiksiä, ja löytyihän sieltä; Salon Seudun Suurkirppis! Jippijaijee.
Kirppis on aikamoinen halli ja siellä on 450 myyntipaikkaa. Lisäksi siellä on huonekaluhalli, jossa on aikamoisen hienoja kalusteita suht edullisesti. Kirppis sinänsä on aika sotkuinen, huonokuntoinen ja pääosin romua ja lumppua täynnä, mutta jotkut pöydät ovat potentiaalisia kirppishain saalistusvyöhykkeitä.
Itse tein hyviä löytöjä, erityisesti lapsille suuren kasan hyväkuntoisia leluja. Itselleni ostin uudenkarheat kengät by Tapas 5€ ja Pentikin söpön lamppukuvun 5€. Tässä kengät veneilemässä.
Oli kyllä naurussa pitelemistä, kun hintoja katselin, tai itse asiassa en edes pidätellyt, vaan suoraan hekottelin hinnoille, joita jotkut ihmiset pitävät kohtuullisena vanhasta krääsästä. En ole ikinä ymmärtänyt logiikkaa, joilla jotkut hinnoittelevat tuotteitansa. Eivätkö ihmiset ymmärrä, ettei tavara mene kaupaksi, jos se maksaa enemmän kuin kaupassa? Tai jos vaatteessa on tahroja, reikä tai se on puhkipesty? Ei edes merkki auta siinä kohtaa. Hih.
Itse olen myynyt joitakin kertoja itsepalvelukirppiksillä ja se on aina ollut positiivinen kokemus. Viime kerralla meillä oli pöytä kaksi viikkoa Kehä III Kirppiksellä. Ajattelin taas elo-syyskuussa myydä siellä, jotta saisi edes vähän lisätienestiä kotihoidontuen päälle.
Nyt saunomaan ja katselemaan kaunista auringonlaskua kera sateenkaaren. Elämän pieniä iloja!
Kirppis on aikamoinen halli ja siellä on 450 myyntipaikkaa. Lisäksi siellä on huonekaluhalli, jossa on aikamoisen hienoja kalusteita suht edullisesti. Kirppis sinänsä on aika sotkuinen, huonokuntoinen ja pääosin romua ja lumppua täynnä, mutta jotkut pöydät ovat potentiaalisia kirppishain saalistusvyöhykkeitä.
Itse tein hyviä löytöjä, erityisesti lapsille suuren kasan hyväkuntoisia leluja. Itselleni ostin uudenkarheat kengät by Tapas 5€ ja Pentikin söpön lamppukuvun 5€. Tässä kengät veneilemässä.
Oli kyllä naurussa pitelemistä, kun hintoja katselin, tai itse asiassa en edes pidätellyt, vaan suoraan hekottelin hinnoille, joita jotkut ihmiset pitävät kohtuullisena vanhasta krääsästä. En ole ikinä ymmärtänyt logiikkaa, joilla jotkut hinnoittelevat tuotteitansa. Eivätkö ihmiset ymmärrä, ettei tavara mene kaupaksi, jos se maksaa enemmän kuin kaupassa? Tai jos vaatteessa on tahroja, reikä tai se on puhkipesty? Ei edes merkki auta siinä kohtaa. Hih.
Itse olen myynyt joitakin kertoja itsepalvelukirppiksillä ja se on aina ollut positiivinen kokemus. Viime kerralla meillä oli pöytä kaksi viikkoa Kehä III Kirppiksellä. Ajattelin taas elo-syyskuussa myydä siellä, jotta saisi edes vähän lisätienestiä kotihoidontuen päälle.
Nyt saunomaan ja katselemaan kaunista auringonlaskua kera sateenkaaren. Elämän pieniä iloja!
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Lomailua
Kesäloma alkoi vihdoin! Tosin minullahan on aina "lomaa", mutta kyllä tämä arjesta poikkeaa, kun mies on kotona. Suuntasimme tietenkin saareen. Otin koneenkin mukaan, koska eihän nykymaailmassa voi mökkeillä kuukautta ilman sähköisiä viestimiä.
Meren ääressä on huomattavasti viileämpi, kuin kaupungissa. Mutta ei täälläkään kylmä ole. Nyt mittari näyttää +26C ja leppoisa merituuli puhaltaa. Tytön kanssa hengaillaan kuistilla ja pojat on uistelemassa. Leikkikehä on kovassa käytössä. Se ehkäisee kohta vuoden ikäisen tyttömme putoamista portailta, koskemasta takkaan, polttamasta itseään grillissä, konttaamasta mereen.. Suosittelen leikkikehää kaikille paljon mökkeileville!
Appivanhempien kanssa mökkeily on mukavaa, koska he ovat ns. kulinaristeja ja grillaavaat muutakin kuin Kabanossia. Tässä on viikonlopun aikana tullut syötyä taas niin hyvin, että bikinikuntoon pääseminen näyttää toivottomalta ainakin tämän kesän osalta. Ja nyt vielä merivesikin olisi sopivan lämmintä. Höh.
Jotta tämä ei pelkkää auvoa olisi, täällä riittää myös projektia toisen perään. Ensimmäinen projekteista, ulkohuussiin uudistus ja sisustus on kohta valmis. Nyt voi rauhassa asioida kauniissa huussissa ja katsella merelle. Kyllä se aina kaakeliseinät voittaa!
Tämä kesä on jotenkin poikkeuksellisen ötökkäpitoinen. Kun kyykäärmeistä on nyt onneksi päästy, niin tilan ovat valloittaneet hyttyset, paarmat ja ampiaiset. Yleensä näistä ei ole ollut minkäänlaista haittaa, mutta nyt, ötökkä siellä ja toinen täällä, kolmas korvan sisällä.. En itse ole mikään hyönteisfani, joten jännää on ollut. Olen nähnyt myös Suomen suurimman perhosen, syreenikiitäjän. Sain siitä hienon kuvankin napattua.
Meren ääressä on huomattavasti viileämpi, kuin kaupungissa. Mutta ei täälläkään kylmä ole. Nyt mittari näyttää +26C ja leppoisa merituuli puhaltaa. Tytön kanssa hengaillaan kuistilla ja pojat on uistelemassa. Leikkikehä on kovassa käytössä. Se ehkäisee kohta vuoden ikäisen tyttömme putoamista portailta, koskemasta takkaan, polttamasta itseään grillissä, konttaamasta mereen.. Suosittelen leikkikehää kaikille paljon mökkeileville!
Appivanhempien kanssa mökkeily on mukavaa, koska he ovat ns. kulinaristeja ja grillaavaat muutakin kuin Kabanossia. Tässä on viikonlopun aikana tullut syötyä taas niin hyvin, että bikinikuntoon pääseminen näyttää toivottomalta ainakin tämän kesän osalta. Ja nyt vielä merivesikin olisi sopivan lämmintä. Höh.
Jotta tämä ei pelkkää auvoa olisi, täällä riittää myös projektia toisen perään. Ensimmäinen projekteista, ulkohuussiin uudistus ja sisustus on kohta valmis. Nyt voi rauhassa asioida kauniissa huussissa ja katsella merelle. Kyllä se aina kaakeliseinät voittaa!
Tämä kesä on jotenkin poikkeuksellisen ötökkäpitoinen. Kun kyykäärmeistä on nyt onneksi päästy, niin tilan ovat valloittaneet hyttyset, paarmat ja ampiaiset. Yleensä näistä ei ole ollut minkäänlaista haittaa, mutta nyt, ötökkä siellä ja toinen täällä, kolmas korvan sisällä.. En itse ole mikään hyönteisfani, joten jännää on ollut. Olen nähnyt myös Suomen suurimman perhosen, syreenikiitäjän. Sain siitä hienon kuvankin napattua.
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Helteinen heinäkuu
Blogin pito on jäänyt vähemmälle, koska menoa ja meininkiä on riittänyt. Kesäkuun puolivälissä olimme Itävallassa ihanissa häissä. Mieheni toimi bestmanina hyvälle ystävällemme, joka meni naimisiin itävaltalaisen naisen kanssa. Lensimme ensin Saksaan Muncheniin, josta vuokrasimme auton ja suuntasimme Itävaltaan Gmundeniin. Maisemat olivat surrealistiset. Vuoria, pilviä, järviä. Kauniita Hannu&Kerttu- piparkakkutaloja. Hyvinhoidettuja tontteja, pieniä kivijalkakauppoja. Hyvää olutta ja maukasta ruokaa. Oli upea reissu ja ikimuistoiset häät. Oli kyllä hauskaa tulla kotiin, koska lapsia oli jo kova ikävä.
Sitten olimme mökillä saaressa pari viikkoa. Vietimme hauskan juhannuksen ystäväperheemme kanssa ja joitain sukulaisiakin saimme mukaan. Juhannuksenvietto sujui perinteisesti sillimössöineen, vihtoineen, talviturkinheittoineen ja myöhään valvomisineen.
Heinäkuun alussa ystäväni E meni maistraatissa naimisiin. Juhlistimme tilaisuutta ravintola Kynsilaukassa, jossa ruoka oli täydellistä. Suosittelen kaikille valkosipulin ystäville. Varsinaiset hääjuhlat pidetään syyskuussa, minä ja paras ystäväni M olemme kaasoina.
Sitten alkoivatkin nämä superhelteet, jotka ovat mielestäni juuri se juttu, joka kesän tekee. Maanantaina kävimme Seurasaaressa, eli Föliksessä. Olimme ottaneet oraville pussillisen pähkinöitä, mutta kas kummaa, yhtään oravaa ei tullut vastaan! Ovat raukat varmaan helteistä poikki, ja istuvat jossain kuusen varjossa. Parkkeerasimme Seurasaaren uimarannalle eväiden kanssa, ja miesväki kävi uimassa lämpimässä vedessä. Itse tyydyin ystäväni kanssa kahlaamiseen. Loppuillasta nautiskelin ystäväni kanssa pari siideriä Föliksen kallioilla, kun muu osa perheestä lähti kotiin iltahommiin. Oli hauska ilta!
Tiistaina lähdin Heurekaan kohta 4-vuotiaan poikamme ja hänen kummitätinsä kanssa. Tyttömme meni hoitoon, joten pitkästä aikaa poikani sai kaiken huomion, ja nautti siitä. Täytyisi useammankin tehdä jotain "ihan vaan kahestaan".
Heurekassa ei ole tullut vierailtua sitten 6.luokan leirikoulun, jolloin vietimme siellä kokonaisen viikon. Siellä oli kyllä kaikenlaista jännää ja hienoa. Poika tykkäsi, vaikka ei tietenkään kaikkea vielä voinut ymmärtää. Myös me vanhukset viihdyimme. Kävimme planetaariossa katsomassa lyhytelokuvan vedenalaisesta maailmasta, riutoista ja kaloista. Se oli hienosti toteutettu, vaikka aikuisena hieman ärsytti puhuvat, mukahauskat kalat. Mutta lapsillehan se olikin tarkoitettu. Suositusikäraja on 6-vuotta, mutta koska poikamme on kokenut leffassakävijä, aavistin ettei ongelmaa tule ja hän viihtyikin loistavasti. Kassarouva sanoi ettei elokuva ole pelottava, mutta lapset eivät aina jaksa istua puolta tuntia paikoillaan. No kyllä meidän poika ainakin jaksaa, vaikka yleensä extravilkas onkin.
Torstaina jatkoimme reissaamista ja lähdimme Suomenlinnaan. Mukana oli taas pojan kummitäti, paras ystäväni M. Kauppatorilta ostimme jäätelöt, ja kun olimme kävelemässä lautalle päin kymmenpäinen lokkiparvi hyökkäsi päällemme vieden kummitädin jäätelön. Se oli veret seisauttava kokemus. Jostain juuri luin, kuinka Kauppatorin lokit ovat oppineet yhdessä saalistamaan, ja nyt koimme sen ihan for real. Joten pitäkää jätskeistänne kiinni!
Suomenlinnassa oli tukahduttavan kuuma. Aluksi piknikkailimme, sitten kävimme pimeissä luolissa taskulampun kanssa, joka tietenkin oli eri jännää poikamme mielestä. Mies tuli töistä Suokkiin, ja lähdimme uimarannan tuntumaan. Ukkonen jyrähteli ja valtava, musta pilvimassa näkyi kaupungin yllä. Jälkeenpäin saimme kuulla, että vettä oli tullut keskustassa kolmasosa heinäkuun sateista ja kadut olivat tulvineet. Itse emme nähneet pisaraakaan. Jännä juttu, että kuuro oli niin paikallinen. Uinnin jälkeen alkoi lapsilla väsymys painaa ja lähdimme kiireen vilkkaa kotiin.
Tänään olisi tiedossa grillibileet Vallilassa hyvien ystävien kera. On tämä kesä ihanaa aikaa, tuntuu vain ettei ehdi olla joka paikassa. Miehellä on vielä viikko töitä ja sitten lähdemme mökille, jossa pyrimme olemaan niin paljon kuin pystymme. Heinäkuun lopussa Kanadan sukulaiset tulevat ensi kertaa Suomeen, joten saan toimia esiliinana ja oppaana kaksi viikkoa. Vietämme myös kolme päivää Virossa heidän kanssaan, siellä asuu joitain erittäin kaukaisia sukulaisia. Menenne Viron maaseudulle, jossa myös yövymme. Odotan matkaa innolla, koska olen ollut kymmeniä kertoja Tallinassa, mutten koskaan muualla Virossa. Hauska nähdä miltä maa "oikeasti" näyttää.
Tähän pitää vielä sovittaa kahdet synttärit; tyttö täyttää vuoden ja poika jo neljä vuotta. Myös minulla on synttärit, olemme kaikki syntyneet viikon sisällä, eri vuosina toki. =D Ajattelin, että voisimme pitää synttärit Seurasaaressa, jos sää suosii. Katsotaan sitten.
Kaikille teille (kahdelle), jotka blogiani luette, lämmintä, kaunista ja muistorikasta kesää!
Sitten olimme mökillä saaressa pari viikkoa. Vietimme hauskan juhannuksen ystäväperheemme kanssa ja joitain sukulaisiakin saimme mukaan. Juhannuksenvietto sujui perinteisesti sillimössöineen, vihtoineen, talviturkinheittoineen ja myöhään valvomisineen.
Heinäkuun alussa ystäväni E meni maistraatissa naimisiin. Juhlistimme tilaisuutta ravintola Kynsilaukassa, jossa ruoka oli täydellistä. Suosittelen kaikille valkosipulin ystäville. Varsinaiset hääjuhlat pidetään syyskuussa, minä ja paras ystäväni M olemme kaasoina.
Sitten alkoivatkin nämä superhelteet, jotka ovat mielestäni juuri se juttu, joka kesän tekee. Maanantaina kävimme Seurasaaressa, eli Föliksessä. Olimme ottaneet oraville pussillisen pähkinöitä, mutta kas kummaa, yhtään oravaa ei tullut vastaan! Ovat raukat varmaan helteistä poikki, ja istuvat jossain kuusen varjossa. Parkkeerasimme Seurasaaren uimarannalle eväiden kanssa, ja miesväki kävi uimassa lämpimässä vedessä. Itse tyydyin ystäväni kanssa kahlaamiseen. Loppuillasta nautiskelin ystäväni kanssa pari siideriä Föliksen kallioilla, kun muu osa perheestä lähti kotiin iltahommiin. Oli hauska ilta!
Tiistaina lähdin Heurekaan kohta 4-vuotiaan poikamme ja hänen kummitätinsä kanssa. Tyttömme meni hoitoon, joten pitkästä aikaa poikani sai kaiken huomion, ja nautti siitä. Täytyisi useammankin tehdä jotain "ihan vaan kahestaan".
Heurekassa ei ole tullut vierailtua sitten 6.luokan leirikoulun, jolloin vietimme siellä kokonaisen viikon. Siellä oli kyllä kaikenlaista jännää ja hienoa. Poika tykkäsi, vaikka ei tietenkään kaikkea vielä voinut ymmärtää. Myös me vanhukset viihdyimme. Kävimme planetaariossa katsomassa lyhytelokuvan vedenalaisesta maailmasta, riutoista ja kaloista. Se oli hienosti toteutettu, vaikka aikuisena hieman ärsytti puhuvat, mukahauskat kalat. Mutta lapsillehan se olikin tarkoitettu. Suositusikäraja on 6-vuotta, mutta koska poikamme on kokenut leffassakävijä, aavistin ettei ongelmaa tule ja hän viihtyikin loistavasti. Kassarouva sanoi ettei elokuva ole pelottava, mutta lapset eivät aina jaksa istua puolta tuntia paikoillaan. No kyllä meidän poika ainakin jaksaa, vaikka yleensä extravilkas onkin.
Torstaina jatkoimme reissaamista ja lähdimme Suomenlinnaan. Mukana oli taas pojan kummitäti, paras ystäväni M. Kauppatorilta ostimme jäätelöt, ja kun olimme kävelemässä lautalle päin kymmenpäinen lokkiparvi hyökkäsi päällemme vieden kummitädin jäätelön. Se oli veret seisauttava kokemus. Jostain juuri luin, kuinka Kauppatorin lokit ovat oppineet yhdessä saalistamaan, ja nyt koimme sen ihan for real. Joten pitäkää jätskeistänne kiinni!
Suomenlinnassa oli tukahduttavan kuuma. Aluksi piknikkailimme, sitten kävimme pimeissä luolissa taskulampun kanssa, joka tietenkin oli eri jännää poikamme mielestä. Mies tuli töistä Suokkiin, ja lähdimme uimarannan tuntumaan. Ukkonen jyrähteli ja valtava, musta pilvimassa näkyi kaupungin yllä. Jälkeenpäin saimme kuulla, että vettä oli tullut keskustassa kolmasosa heinäkuun sateista ja kadut olivat tulvineet. Itse emme nähneet pisaraakaan. Jännä juttu, että kuuro oli niin paikallinen. Uinnin jälkeen alkoi lapsilla väsymys painaa ja lähdimme kiireen vilkkaa kotiin.
Tänään olisi tiedossa grillibileet Vallilassa hyvien ystävien kera. On tämä kesä ihanaa aikaa, tuntuu vain ettei ehdi olla joka paikassa. Miehellä on vielä viikko töitä ja sitten lähdemme mökille, jossa pyrimme olemaan niin paljon kuin pystymme. Heinäkuun lopussa Kanadan sukulaiset tulevat ensi kertaa Suomeen, joten saan toimia esiliinana ja oppaana kaksi viikkoa. Vietämme myös kolme päivää Virossa heidän kanssaan, siellä asuu joitain erittäin kaukaisia sukulaisia. Menenne Viron maaseudulle, jossa myös yövymme. Odotan matkaa innolla, koska olen ollut kymmeniä kertoja Tallinassa, mutten koskaan muualla Virossa. Hauska nähdä miltä maa "oikeasti" näyttää.
Tähän pitää vielä sovittaa kahdet synttärit; tyttö täyttää vuoden ja poika jo neljä vuotta. Myös minulla on synttärit, olemme kaikki syntyneet viikon sisällä, eri vuosina toki. =D Ajattelin, että voisimme pitää synttärit Seurasaaressa, jos sää suosii. Katsotaan sitten.
Kaikille teille (kahdelle), jotka blogiani luette, lämmintä, kaunista ja muistorikasta kesää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)