Finnairin lento starttasi perjantai-aamuna ja vei meidät rivakasti Lontooseen. Siellä tuli vietettyä kolme päivää. Lontoossa oli jo paljon keväisempää kuin täällä pohjolassa, lämpötila oli parhaimmillaan + 20 C, ja kaupungin yleisilme kesäinen. Lontoo kaupunkina yllätti kotoisuudellaan, vaikka suurkaupunki onkin.
Oxford Street oli shoppaajan unelma ja sieltä tuli raahattua kotiin säkki jos toinenkin etenkin aivan upeita lastenvaatteita. Suomessa on aivan surkea lastenvaatevalikoima verrattuna Englantiin. Tietenkin rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta täältä puuttuvat keskihintaiset lastenvaatemerkit, jotka ovat kuitenkin trendikkäitä ja kestäviä. Esimerkiksi Debenhams-tavaratalossa oli ihana, Blue Zoo- merkkinen lastenvaatevalikoima. Jokaikinen vaate oli sellainen, jonka olisi voinut ostaa, Suomessa usein 75% vaatteista on aika nounou, ja se loppu 25% ostettavia. Tämä tietenkin riippuu kunkin henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Gapin lastenvaatteet olivat niin ihania, etten meinannut päästä ulos liikkeestä. Sieltä olisin ostanut enemmänkin, mutta aikapula tuli vastaan. Next oli pettymys, ostin sieltä kyllä kenkiä ja paitoja, mutta vaatteiden ulkonäkö/laatu ei miellytänyt minua kovinkaan paljoa.
Naistenvaatevalikoima oli tietenkin valtava ja monessa paikassa oli lyhyille ja pienille naisille oma Petite- mallisto, joka on aivan mahtava juttu tällaiselle tappijalalle. Ostin parit housut, joita ei tarvitse lyhentää, mitä luksusta! Tätä haluan Suomeenkin! OK, onhan niitä joissain vaateliikkeessä täälläkin esim. Lindexin short legs-farkut, mutta valikoima ei todellakaan ole laaja.
Primark oli hauska tuttavuus, se on tavaratalo Oxford Streetin päässä, jossa kaikki on erittäin edullista eli suoraan sanottuna sikahalpaa. Meno olikin sen mukainen. Ihmisiä oli liikkeessä niin paljon, ettei kaikkia tuotteita (lähinnä vaatteita) päässyt edes katsomaan. Esimerkiksi lasten t-paidat maksoivat punnan, kengät 4 puntaa.. Jonot olivat useiden metrien mittaiset, mutta yhdessä kassapisteessä oli 18 kassaa, jolloin jonotus onnistuikin luultua nopeammin. Ihmiset kahmivat hullunkiilto silmissään kaikkea mitä käsiinsä saivat. Onneksi englantilaiset ovat erittäin kohteliaita, myös ruuhkaisissa paikoissa. Jos Suomessa olisi samantyyppinen kauppa, se menisi pelkäksi tappeluksi ja tönimiseksi. Ja siis Primarkissa on kuulemma aina sama meno. Suosittelen kokeilemaan!
Englantilaisten kohteliaisuus tuli hyvin esiin monessa tilanteessa. Jostain syystä törmäilimme ihmisiin paljon, luultavasti vasemmanpuoleisesta liikenteestä tai ihmispaljoudesta johtuen, ja aina ihmiset sanoivat "sorry" tai "excuse me". Jos Suomessa törmätään, ei sanota mitään, korkeintaan "oho".
Kaiken kaikkiaan fiilis Lontoossa oli vapaampi kuin Suomessa. Ihmiset juttelivat ventovieraille, kaupankassoista lähtien. Ei ollut sellaista yrmymeininkiä mihin täällä on vain niin tottunut. Tämän muuten huomaa aina ulkomailla ollessa. Suomessa ollaan niin vakavia ja kaikki asiat ovat niin vaikeita olevinaan. Rennoin ilmapiiri on mielestäni ollut etelä-eurooopan maissa mm. Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa. Ehkä se on se aurinko, joka tekee sen taian.
Ruoka oli aikamoinen pettymys. Kolmen päivän aikana tuli syötyä italialaista, kiinalaista, englantilaista ja kansainvälistäkin ruokaa, mutta mitään kummoisempia makunautintoja emme kokeneet, vaikka ihan hintavahkojakin ravintoloita valittiin. Olisi luullut, että Lontoossa on pakko olla hyvä ruokamaailma, koska kilpailu on niin kovaa.
Nähtävyyksiä olisi ollut vaikka kuinka, mutta kaikkea ei ehdi nähdä kolmessa päivässä. Kävimme Tate Modernissa ihailemassa taidetta, muuten vain lähinnä kävelimme, sekä matkustimme metrolla ja busseilla. Kävellessä näimme kaikki tärkeät paikat mm. St Paulin katedraalin, Hyde Parkin, Chinatownin ja lukuisia muita kuuluisia paikkoja, joita Lontoo on täynnä.
Tässä vielä hieman kuvaelmaa kännykäkameralla otettuna. Kevättä rinnassa!
