Off to Estonia

Viimeistä viedään. Nimittäin mökkipäivää. Lähden tänään junalla Helsinkiin ja heti aikaisin huomenna aamulla Viroon. Mökille palaamme kanadalaisten kanssa perjantaina. Matkaintoa laannuttaa huono omatunto lapsien "hylkäämisestä" neljäksi päiväksi ja yöksi. Pojalla on vielä huomenna 4-vuotissynttärit. Byhyy.

No ei kai sitä auta murehtia, hyvin ne lapset isänsä kanssa pärjää. On ennnenkin pärjänneet. Nyt tämä julmuriäiti menee pakkaamaan.

Kirppistelyä

Mökkielämä on aikasta hauskaa, mutta välillä on päästävä kaupunkiin. Lähin "suuri city" on Salo, jossa kävimme tänään. Aina kun käymme siellä, pääsen lempipakkomielteeni pariin, eli kirpparille. Olen usean vuoden ajan käynyt Radiokirppiksellä, josta olen löytänyt erityisesti vauvan vaatteita. Ihan kiva paikka, mutta nyt kaipasin jotain suurempaa ja parempaa. Vasta tänä vuonna tajusin katsoa netistä, löytyisikö Salosta ehkä joitain muitakin kirppiksiä, ja löytyihän sieltä; Salon Seudun Suurkirppis! Jippijaijee.


Kirppis on aikamoinen halli ja siellä on 450 myyntipaikkaa. Lisäksi siellä on huonekaluhalli, jossa on aikamoisen hienoja kalusteita suht edullisesti. Kirppis sinänsä on aika sotkuinen, huonokuntoinen ja pääosin romua ja lumppua täynnä, mutta jotkut pöydät ovat potentiaalisia kirppishain saalistusvyöhykkeitä.



Itse tein hyviä löytöjä, erityisesti lapsille suuren kasan hyväkuntoisia leluja. Itselleni ostin uudenkarheat kengät by Tapas 5€ ja Pentikin söpön lamppukuvun 5€. Tässä kengät veneilemässä.



Oli kyllä naurussa pitelemistä, kun hintoja katselin, tai itse asiassa en edes pidätellyt, vaan suoraan hekottelin hinnoille, joita jotkut ihmiset pitävät kohtuullisena vanhasta krääsästä. En ole ikinä ymmärtänyt logiikkaa, joilla jotkut hinnoittelevat tuotteitansa. Eivätkö ihmiset ymmärrä, ettei tavara mene kaupaksi, jos se maksaa enemmän kuin kaupassa? Tai jos vaatteessa on tahroja, reikä tai se on puhkipesty? Ei edes merkki auta siinä kohtaa. Hih.

Itse olen myynyt joitakin kertoja itsepalvelukirppiksillä ja se on aina ollut positiivinen kokemus. Viime kerralla meillä oli pöytä kaksi viikkoa Kehä III Kirppiksellä. Ajattelin taas elo-syyskuussa myydä siellä, jotta saisi edes vähän lisätienestiä kotihoidontuen päälle.

Nyt saunomaan ja katselemaan kaunista auringonlaskua kera sateenkaaren. Elämän pieniä iloja!

Lomailua

Kesäloma alkoi vihdoin! Tosin minullahan on aina "lomaa", mutta kyllä tämä arjesta poikkeaa, kun mies on kotona. Suuntasimme tietenkin saareen. Otin koneenkin mukaan, koska eihän nykymaailmassa voi mökkeillä kuukautta ilman sähköisiä viestimiä.

Meren ääressä on huomattavasti viileämpi, kuin kaupungissa. Mutta ei täälläkään kylmä ole. Nyt mittari näyttää +26C ja leppoisa merituuli puhaltaa. Tytön kanssa hengaillaan kuistilla ja pojat on uistelemassa. Leikkikehä on kovassa käytössä. Se ehkäisee kohta vuoden ikäisen tyttömme putoamista portailta, koskemasta takkaan, polttamasta itseään grillissä, konttaamasta mereen.. Suosittelen leikkikehää kaikille paljon mökkeileville!

Appivanhempien kanssa mökkeily on mukavaa, koska he ovat ns. kulinaristeja ja grillaavaat muutakin kuin Kabanossia. Tässä on viikonlopun aikana tullut syötyä taas niin hyvin, että bikinikuntoon pääseminen näyttää toivottomalta ainakin tämän kesän osalta. Ja nyt vielä merivesikin olisi sopivan lämmintä. Höh.

Jotta tämä ei pelkkää auvoa olisi, täällä riittää myös projektia toisen perään. Ensimmäinen projekteista, ulkohuussiin uudistus ja sisustus on kohta valmis. Nyt voi rauhassa asioida kauniissa huussissa ja katsella merelle. Kyllä se aina kaakeliseinät voittaa!

Tämä kesä on jotenkin poikkeuksellisen ötökkäpitoinen. Kun kyykäärmeistä on nyt onneksi päästy, niin tilan ovat valloittaneet hyttyset, paarmat ja ampiaiset. Yleensä näistä ei ole ollut minkäänlaista haittaa, mutta nyt, ötökkä siellä ja toinen täällä, kolmas korvan sisällä.. En itse ole mikään hyönteisfani, joten jännää on ollut. Olen nähnyt myös Suomen suurimman perhosen, syreenikiitäjän. Sain siitä hienon kuvankin napattua.

Helteinen heinäkuu

Blogin pito on jäänyt vähemmälle, koska menoa ja meininkiä on riittänyt. Kesäkuun puolivälissä olimme Itävallassa ihanissa häissä. Mieheni toimi bestmanina hyvälle ystävällemme, joka meni naimisiin itävaltalaisen naisen kanssa. Lensimme ensin Saksaan Muncheniin, josta vuokrasimme auton ja suuntasimme Itävaltaan Gmundeniin. Maisemat olivat surrealistiset. Vuoria, pilviä, järviä. Kauniita Hannu&Kerttu- piparkakkutaloja. Hyvinhoidettuja tontteja, pieniä kivijalkakauppoja. Hyvää olutta ja maukasta ruokaa. Oli upea reissu ja ikimuistoiset häät. Oli kyllä hauskaa tulla kotiin, koska lapsia oli jo kova ikävä.





Sitten olimme mökillä saaressa pari viikkoa. Vietimme hauskan juhannuksen ystäväperheemme kanssa ja joitain sukulaisiakin saimme mukaan. Juhannuksenvietto sujui perinteisesti sillimössöineen, vihtoineen, talviturkinheittoineen ja myöhään valvomisineen.

Heinäkuun alussa ystäväni E meni maistraatissa naimisiin. Juhlistimme tilaisuutta ravintola Kynsilaukassa, jossa ruoka oli täydellistä. Suosittelen kaikille valkosipulin ystäville. Varsinaiset hääjuhlat pidetään syyskuussa, minä ja paras ystäväni M olemme kaasoina.

Sitten alkoivatkin nämä superhelteet, jotka ovat mielestäni juuri se juttu, joka kesän tekee. Maanantaina kävimme Seurasaaressa, eli Föliksessä. Olimme ottaneet oraville pussillisen pähkinöitä, mutta kas kummaa, yhtään oravaa ei tullut vastaan! Ovat raukat varmaan helteistä poikki, ja istuvat jossain kuusen varjossa. Parkkeerasimme Seurasaaren uimarannalle eväiden kanssa, ja miesväki kävi uimassa lämpimässä vedessä. Itse tyydyin ystäväni kanssa kahlaamiseen. Loppuillasta nautiskelin ystäväni kanssa pari siideriä Föliksen kallioilla, kun muu osa perheestä lähti kotiin iltahommiin. Oli hauska ilta!

Tiistaina lähdin Heurekaan kohta 4-vuotiaan poikamme ja hänen kummitätinsä kanssa. Tyttömme meni hoitoon, joten pitkästä aikaa poikani sai kaiken huomion, ja nautti siitä. Täytyisi useammankin tehdä jotain "ihan vaan kahestaan".

Heurekassa ei ole tullut vierailtua sitten 6.luokan leirikoulun, jolloin vietimme siellä kokonaisen viikon. Siellä oli kyllä kaikenlaista jännää ja hienoa. Poika tykkäsi, vaikka ei tietenkään kaikkea vielä voinut ymmärtää. Myös me vanhukset viihdyimme. Kävimme planetaariossa katsomassa lyhytelokuvan vedenalaisesta maailmasta, riutoista ja kaloista. Se oli hienosti toteutettu, vaikka aikuisena hieman ärsytti puhuvat, mukahauskat kalat. Mutta lapsillehan se olikin tarkoitettu. Suositusikäraja on 6-vuotta, mutta koska poikamme on kokenut leffassakävijä, aavistin ettei ongelmaa tule ja hän viihtyikin loistavasti. Kassarouva sanoi ettei elokuva ole pelottava, mutta lapset eivät aina jaksa istua puolta tuntia paikoillaan. No kyllä meidän poika ainakin jaksaa, vaikka yleensä extravilkas onkin.

Torstaina jatkoimme reissaamista ja lähdimme Suomenlinnaan. Mukana oli taas pojan kummitäti, paras ystäväni M. Kauppatorilta ostimme jäätelöt, ja kun olimme kävelemässä lautalle päin kymmenpäinen lokkiparvi hyökkäsi päällemme vieden kummitädin jäätelön. Se oli veret seisauttava kokemus. Jostain juuri luin, kuinka Kauppatorin lokit ovat oppineet yhdessä saalistamaan, ja nyt koimme sen ihan for real. Joten pitäkää jätskeistänne kiinni!


Suomenlinnassa oli tukahduttavan kuuma. Aluksi piknikkailimme, sitten kävimme pimeissä luolissa taskulampun kanssa, joka tietenkin oli eri jännää poikamme mielestä. Mies tuli töistä Suokkiin, ja lähdimme uimarannan tuntumaan. Ukkonen jyrähteli ja valtava, musta pilvimassa näkyi kaupungin yllä. Jälkeenpäin saimme kuulla, että vettä oli tullut keskustassa kolmasosa heinäkuun sateista ja kadut olivat tulvineet. Itse emme nähneet pisaraakaan. Jännä juttu, että kuuro oli niin paikallinen. Uinnin jälkeen alkoi lapsilla väsymys painaa ja lähdimme kiireen vilkkaa kotiin.

Tänään olisi tiedossa grillibileet Vallilassa hyvien ystävien kera. On tämä kesä ihanaa aikaa, tuntuu vain ettei ehdi olla joka paikassa. Miehellä on vielä viikko töitä ja sitten lähdemme mökille, jossa pyrimme olemaan niin paljon kuin pystymme. Heinäkuun lopussa Kanadan sukulaiset tulevat ensi kertaa Suomeen, joten saan toimia esiliinana ja oppaana kaksi viikkoa. Vietämme myös kolme päivää Virossa heidän kanssaan, siellä asuu joitain erittäin kaukaisia sukulaisia. Menenne Viron maaseudulle, jossa myös yövymme. Odotan matkaa innolla, koska olen ollut kymmeniä kertoja Tallinassa, mutten koskaan muualla Virossa. Hauska nähdä miltä maa "oikeasti" näyttää.

Tähän pitää vielä sovittaa kahdet synttärit; tyttö täyttää vuoden ja poika jo neljä vuotta. Myös minulla on synttärit, olemme kaikki syntyneet viikon sisällä, eri vuosina toki. =D Ajattelin, että voisimme pitää synttärit Seurasaaressa, jos sää suosii. Katsotaan sitten.

Kaikille teille (kahdelle), jotka blogiani luette, lämmintä, kaunista ja muistorikasta kesää!

Kesä!

Jes, jes! Tätä on odotettu taas vuosi. Ensi tiistaina on virallisesti kesä! Tosin kesäfiiliksiä sai kokea jo viikko sitten, kun helleaalto pyyhkäisi Suomen yli. Oli kyllä ihanaa kaivaa kaikki hellevaatteet esiin ja "leikkiä" kesää. Suurin osa helleviikosta meni saaristomäkillämme oleillen. Ainoa "käärme paratiisissa" oli kirjaimellisesti kyykäärmeet. Näitä otuksia ei olekaan kuin kerran pari näkynyt, mutta nyt näin päivän aikana kaksi. Ja vielä keskellä pihaa. Kyllä hieman mietitytti, kun lapset juoksentelivat puskissa. Ja toinen paha on punkit. Ne pienet pirulaiset. Voiko olla mitään yhtä ällöttävää.

No se siitä mökkireissusta. Tämä viikko onkin vietetty kotona asuntoja katsellen ja omaa myyntikuntoon laittaen. Saa nähdä päästäänkö vielä tänä kesänä omaan taloon, omalle tontille. Täällä Helsingissä kaikki tuppaa olemaan vain liian kallista, olen jopa miettinyt muuttoa Vantaalle tai Espooseen. Jos joku oikein helmi löytyy, niin sitten ehkä harkitaan. Ehkä.

Ollaan päätetty myydä oma asunto ihan itse, ilman välittäjää. Välittäjien palkkiot tuntuvat nimittäin kohtuuttomilta työmäärään nähden. Myin isoäitini asunnon välittäjän kautta viime joulukuussa, asunto meni ensimmäisellä näytöllä ja välittäjä kuittasi 3900 euroa! Huh heijaa. Ainakin tällaiset asunto-osakeyhtiössä olevat asunnot voi helposti myydä itsekin, eri asia, jos kyseessä on kiinteistökauppa. Mutta kukapa olisi parempi asuntomyyjä kuin omistaja itse? Ainakin omistaja tietää kaiken asunnostaan ja ympäristöstä. Välittäjät eivät ole varmoja edes paikkakunnasta.. Poikkeuksia tietenkin löytyy ja aina omistaja ei ole paras henkilö myymään asuntoaan.

Mind the gap!

Finnairin lento starttasi perjantai-aamuna ja vei meidät rivakasti Lontooseen. Siellä tuli vietettyä kolme päivää. Lontoossa oli jo paljon keväisempää kuin täällä pohjolassa, lämpötila oli parhaimmillaan + 20 C, ja kaupungin yleisilme kesäinen. Lontoo kaupunkina yllätti kotoisuudellaan, vaikka suurkaupunki onkin.

Oxford Street oli shoppaajan unelma ja sieltä tuli raahattua kotiin säkki jos toinenkin etenkin aivan upeita lastenvaatteita. Suomessa on aivan surkea lastenvaatevalikoima verrattuna Englantiin. Tietenkin rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta täältä puuttuvat keskihintaiset lastenvaatemerkit, jotka ovat kuitenkin trendikkäitä ja kestäviä. Esimerkiksi Debenhams-tavaratalossa oli ihana, Blue Zoo- merkkinen lastenvaatevalikoima. Jokaikinen vaate oli sellainen, jonka olisi voinut ostaa, Suomessa usein 75% vaatteista on aika nounou, ja se loppu 25% ostettavia. Tämä tietenkin riippuu kunkin henkilökohtaisista mieltymyksistä.

Gapin lastenvaatteet olivat niin ihania, etten meinannut päästä ulos liikkeestä. Sieltä olisin ostanut enemmänkin, mutta aikapula tuli vastaan. Next oli pettymys, ostin sieltä kyllä kenkiä ja paitoja, mutta vaatteiden ulkonäkö/laatu ei miellytänyt minua kovinkaan paljoa.

Naistenvaatevalikoima oli tietenkin valtava ja monessa paikassa oli lyhyille ja pienille naisille oma Petite- mallisto, joka on aivan mahtava juttu tällaiselle tappijalalle. Ostin parit housut, joita ei tarvitse lyhentää, mitä luksusta! Tätä haluan Suomeenkin! OK, onhan niitä joissain vaateliikkeessä täälläkin esim. Lindexin short legs-farkut, mutta valikoima ei todellakaan ole laaja.

Primark oli hauska tuttavuus, se on tavaratalo Oxford Streetin päässä, jossa kaikki on erittäin edullista eli suoraan sanottuna sikahalpaa. Meno olikin sen mukainen. Ihmisiä oli liikkeessä niin paljon, ettei kaikkia tuotteita (lähinnä vaatteita) päässyt edes katsomaan. Esimerkiksi lasten t-paidat maksoivat punnan, kengät 4 puntaa.. Jonot olivat useiden metrien mittaiset, mutta yhdessä kassapisteessä oli 18 kassaa, jolloin jonotus onnistuikin luultua nopeammin. Ihmiset kahmivat hullunkiilto silmissään kaikkea mitä käsiinsä saivat. Onneksi englantilaiset ovat erittäin kohteliaita, myös ruuhkaisissa paikoissa. Jos Suomessa olisi samantyyppinen kauppa, se menisi pelkäksi tappeluksi ja tönimiseksi. Ja siis Primarkissa on kuulemma aina sama meno. Suosittelen kokeilemaan!

Englantilaisten kohteliaisuus tuli hyvin esiin monessa tilanteessa. Jostain syystä törmäilimme ihmisiin paljon, luultavasti vasemmanpuoleisesta liikenteestä tai ihmispaljoudesta johtuen, ja aina ihmiset sanoivat "sorry" tai "excuse me". Jos Suomessa törmätään, ei sanota mitään, korkeintaan "oho".

Kaiken kaikkiaan fiilis Lontoossa oli vapaampi kuin Suomessa. Ihmiset juttelivat ventovieraille, kaupankassoista lähtien. Ei ollut sellaista yrmymeininkiä mihin täällä on vain niin tottunut. Tämän muuten huomaa aina ulkomailla ollessa. Suomessa ollaan niin vakavia ja kaikki asiat ovat niin vaikeita olevinaan. Rennoin ilmapiiri on mielestäni ollut etelä-eurooopan maissa mm. Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa. Ehkä se on se aurinko, joka tekee sen taian.

Ruoka oli aikamoinen pettymys. Kolmen päivän aikana tuli syötyä italialaista, kiinalaista, englantilaista ja kansainvälistäkin ruokaa, mutta mitään kummoisempia makunautintoja emme kokeneet, vaikka ihan hintavahkojakin ravintoloita valittiin. Olisi luullut, että Lontoossa on pakko olla hyvä ruokamaailma, koska kilpailu on niin kovaa.


Nähtävyyksiä olisi ollut vaikka kuinka, mutta kaikkea ei ehdi nähdä kolmessa päivässä. Kävimme Tate Modernissa ihailemassa taidetta, muuten vain lähinnä kävelimme, sekä matkustimme metrolla ja busseilla. Kävellessä näimme kaikki tärkeät paikat mm. St Paulin katedraalin, Hyde Parkin, Chinatownin ja lukuisia muita kuuluisia paikkoja, joita Lontoo on täynnä.

Tässä vielä hieman kuvaelmaa kännykäkameralla otettuna. Kevättä rinnassa!

Ystävämme Eyjafjallajökull

Eyjafjallajökull-vuori on aiheuttanut hieman päänvaivaa meille kaikille wannabe-matkalaisille. Perjantai-aamuna olisi tarkoitus lähteä Lontooseen viikonlopuksi, mutta nyt mikään ei ole varmaa. Nähtävästi vuori on rauhoittunut, lentokentät avattu ja koneet ilmassa. Mutta kuinka kauan tämä tilanne jatkuu - kysyn vain.

Tänään kävimme lasten kanssa heppatalleilla katselemassa ja lähipuistossa leikkimässä. Kyllä se kevät sieltä taitaa tulla, nimittäin lannanhajun lisäksi tuoksui jotenkin erilaiselta. Aurinkokin pilkahteli ja pensaissa oli pienen pieniä nuppuja. Ihanaa.

Omakotitalon etsintäprojekti jatkuu jo kolmatta vuotta. Katsellut olen Oikotieltä, mutta jostain kumman syystä taloja ei paljoa näytä vieläkään olevan. Olin odottanut, että kevään korvilla niitä alkaisi ilmaantua, mutta vielä suht hiljaiselta näyttää. Pari potentiaalista taloa on, mutta molemmissa on myös niitä huonoja puolia, että en tiedä kannattaako (vähiä) rahojansa sellaisiin hassata.

Valkoinen tupa ja aidattu piha, perunamaalla en tee mitään..

Kävijälaskuri lisätty